Luominen artikkeliarkisto

Nykyajan elokuvien hämmästyttävät tekniikat ovat tuoneet ihmiskunnan kasvojen eteen mielikuvia suurimmista maalla koskaan eläneistä eliöistä... Mutta mitä me todella tiedämme niistä?

Russell Krigg

Dinosaurukset olivat näkyvästi esillä lehdissä, kun joitakin vuosia sitten löydettiin jäänteitä dinosauruksesta, joka on saattanut olla suurin maapallon pinnalla koskaan astellut dinosaurus.

"Rio Negron jättiläinen"

Tuolloin tutkijat löysivät eteläisen Rio Negron alueelta Argentiinasta 20 jättiläismäistä fossiloitunutta luuta, joihin sisältyi kaksi 117 cm:n niskanikamaa sekä reisi-, kylki- ja häntäluita. Eliön tieteellistä luokittelua odoteltaessa sille annettiin nimeksi ”Rio Negron jättiläinen”.¹

Olettaen, että niska koostui 10-12 nikamasta, tutkijat uskovat eläimen olleen sauropodi (ks. laatikko s.34), jonka pituus päästä häntään olisi voinut olla noin 50 metriä, korkeus noin 14 metriä ja paino yli 10 tonnia.² Vaikka tämä saattaa olla pisin koskaan löydetty dinosaurus, se ei ole kuitenkaan painavin. Painoennä- tyksen haltija on arviolta 100 tonnin painoinen Argentinosaurus. Sen on ajateltu olleen noin 8 metriä lyhyemmän, vaikkakin massiivisemman kuin ”Rio Negron jättiläisen”.²

Vaatimukset yhä suurempien ja suurempien dinosaurusten löytämiseksi eivät ole yllättäviä – niiden avulla pääsee todennäköisimmin otsikoihin ja saa tutkimusrahoitusta.³ Suurten dinosaurusten olemassaolo ei ole vastoin kreationistien (luomiseen uskovien) odotuksia. Uskomme, että dinosaurukset todistavat Jumalan ihmeellisestä luomiskyvystä. Mitä suurempi löytö⁴ sitä enemmän Hänen voimansa ja mahtavuutensa paljastuvat meille.

Sauropodin munia ja alkioita

Saattaa kuulostaa oudolta, että jättiläismäiset sauropodit eivät munineet jättiläismäisiä munia. Tutkijat ovat löytäneet jo jonkin aikaa sitten Argentiinasta paikan, jossa oli tuhansia fossiloituneita dinosauruksen munien paloja.⁵ Tutkimusryhmä löysi yli tusinan munia ja 40 munan kappaletta, jotka sisälsivät pikkuruisia hampaita, sormen kynnen kokoisia hauraita, fossiloituneita vauvadinosauruksen ihonpaloja ja pikkuruisia kokoon painuneita luita, jotka tunnistettiin kuuluvan sauropodin sikiölle.⁶ Munat ovat pyöreitä, halkaisijaltaan 13–15 cm ja kuoren paksuus on keskimäärin 1,4 mm.⁶

Miksi sitten jättiläismäiset sauropodit eivät munineet jättiläismäisiä munia? Dinosaurusasiantuntija Alan Charig selvittää asiaa: ”Jos ne olisivat tehneet niin, munankuori olisi ollut niin paksu, ettei tarpeeksi ilmaa olisi kulkeutunut kuoren läpi sisäpuolella olevalle vauvadinosaurukselle, eikä vauvadinosaurus olisi kuoriutumisajan tullessa onnistunut pääsemään ulos munasta.”⁷

Paras selitys, jonka tiedemiehet voivat antaa aiemmin mainitulle sauropodin muna- ja sikiökokoelmalle, sisältää idean katastrofista. Tutkimusryhmän toinen johtaja Luis Chiappe sanoi: ”Tiedemiehet löysivät niin monia sikiön jäänteitä, että näyttäisi siltä kuin katastrofi olisi iskenyt pesimisalueelle, jolloin monet munat olisivat jääneet kuoriutumatta... Tulvat ovat voineet vaikuttaa huokoisten munankuorien läpi ja hukuttaa sikiöt.”⁸ ”Varhaisvaiheen todisteet osoittavat, että sikiöt ovat voineet menehtyä tulvassa, joka hautasi nopeasti munat siltti- ja mutakerrokseen. Tämä mahdollisti pehmytkudosten fossiloitumisen ennen niiden pilaantumista, mikä on erittäin harvinainen tapahtuma.”⁹

Sen tosiasian lisäksi, että vedenpaisumus olisi tarjonnut munien hautautumiseen tarvittavat ainekset ja olosuhteet, jossa tämä olisi voinut tapahtua nopeasti, kreationisteja kiinnostaa erityisesti myös munien koko. Vaikka munissa olikin historian suurimpien maalla eläneiden eläinten sikiöitä, ”kerällä” olevat vastakuoriutuneet poikaset olisivat olleet vain noin 38 cm:n pituisia. Siten ei ole mitään syytä siihen, että Nooa olisi ottanut arkkiin ”isoisä-kokoluokan” suuria sauropodeja. Kehittyvät ”nuorukaiset” olisivat mahtuneet helposti käytettävissä olevaan tilaan ja vedenpaisumuksen jälkeen ne olisivat voineet olla toteuttamassa Jumalan tarkoitusta, jonka mukaan arkissa olleet eläimet täyttäisivät maan. Kuten monet nykyajan matelijat, dinosauruksetkin ovat saattaneet jatkaa kasvuaan kuolemaansa saakka, ja niinpä erittäin suurikokoiset yksilöt ovat voineet olla myös hyvin vanhoja. Huomioi myös, etteivät monet dinosaurukset olleet suurikokoisia edes täysikasvuisina. Esimerkiksi Compsognathus oli kanan kokoinen ja Mussaurus hiiren kokoinen. Itse asiassa kaikkien tähän mennessä löydettyjen dinosaurusten luurankojen perusteella näyttäisi siltä, että dinosaurukset olisivat olleet keskimäärin lampaan kokoisia.

Sauropodit

Sauropodit ovat kaikkein suurimmat eliöt, joiden tiedetään tallanneen maanpintaa. Ne olivat jättiläismäisiä, nelijalkaisia kasvinsyöjädinosauruksia, joilla oli erittäin pitkä kaula, pieni pää ja aivot, erittäin pitkä häntä tasapainottamassa niiden kaulaa ja suuri suolisto niiden syömien valtavien kasvimäärien ruoansulatukseen. ”Sauropodi”-termi tarkoittaa ”liskojalkainen” ja se valittiin, koska sauropodit seisoivat tukevasti kaikilla neljällä jalallaan.

Parhaiten tunnettu sauropodi on Brontosaurus, vaikka ”Brontya” ei koskaan ole ollut olemassakaan! Othniel Charles Marsh löysi 1870-luvulla joitakin hyvin suuria dinosauruksen fossiileita Lake Comosta, Wyomingista (Yhdysvalloista), ja hän luuli löytäneensä uuden dinosaurussuvun. Hän antoi sille nimeksi Brontosaurus tai ”ukkoslisko”, koska hän ajatteli, että maan on täytynyt jylistä niin suuren eläimen kävellessä. Valitettavasti löydöstä puuttui kuitenkin pää. Korjatakseen tämän ilmeisen puutteen hän lisäsi siihen useiden kilometrien päästä löytämänsä kallon. Hän ei kertonut kenellekään, että kallo oli löytynyt eri paikasta ja myös eri kerrostumasta.

Vuonna 1974 kaksi tiedemiestä sai tiedeyhteisön vakuuttumaan siitä, että ”Brontosauruksen” luuranko kuuluikin jo aiemmin nimetylle dinosaurukselle, Apatosaurukselle, ja että Marsh oli käyttänyt väärää, erityyppisen sauropodin päätä, luultavasti Camarasauruksen päätä. Oikea pää oli pidempi, vähemmän pyöreä ja lähes samanlainen kuin Diplodocuksen. Koska eläimille annettavien tieteellisten nimien säännöt määräävät, että ensiksi annettu nimi pidetään käytössä, Apatosaurus-nimi jäi käyttöön ja Brontosaurus-nimestä luovuttiin. Eliö on siis luokiteltu Diplodocidae-heimoon yhdessä Diplodocuksen kanssa. On todennäköistä, että kaikki Diplodocidae-heimoon kuuluvat eläimet ovat yhden luodun lajin jälkeläisiä, jonka luotu geneettinen informaatio on jakautunut eri populaatioihin luonnonvalinnan avulla. Tämän seurauksena on syntynyt erilaisia muunnoksia: sekä suhteellisen lyhyt ja massiivinen Apatosaurus että erittäin pitkä ja solakka Diplodocus.

Yllättäen olematon ”Brontosaurus” on kuvattu ja nimetty useisiin postimerkkeihin. Vuonna 1991 Pohjois-Korean postimerkissä (20 won) oli yksittäinen eläin, 1989 Yhdysvaltain postimerkissä (25c) oli eläinpari ja Keski-Afrikan tasavallan postimerkissä (50F) oli lauma.

Sauropodit ovat elokuvantuottajien suosikkeja. Ne olivat kaikkien nähtävillä Jurassic Parkissa, ne ovat olleet erilaisissa rooleissa Kiviset ja Soraset-sarjakuvassa sekä -elokuvassa esim. ”Brontoburgereina”. Ne ovat olleet myös merkittävissä osissa BBC:n Matkalla dinosaurusten kanssa-sarjassa ja Disneyn Dinosaurus-elokuvassa.

Joidenkin tunnetuimpien ja suurimpien dinosaurusten kokoluokat verrattuna 1,8 metrin pituiseen ihmiseen. Monet dinosaurukset olivat paljon kuvassa esitettyjä pienempiä.

Faktaa ja fiktiota dinosauruksista

Dinosaurukset saivat samoihin aikoihin kiinnitettyä yleisön huomion toisestakin syystä. Disneyn jymymenestyselokuva, jonka nimi oli Dinosaurus tuli elokuvateattereihin maailmalla toukokuussa vuonna 2000. Sen käyttämät erikoistehosteet päihittivät edeltäjänsä, kuten BBC:n Matkalla dinosaurusten kanssa-sarjan ja Hollywoodin Jurassic Parkin. Kuitenkin tässäkin tapauksessa on kyse fiktiosta (keksitystä tarinasta) ei faktasta (tosiasiasta).

Disneyn elokuvan juoneen liittyy nuori Aladar-niminen iguanodontti, joka selviytyy hengissä asteroidin törmäyksestä. Evolutionistien keskuudessa uskotaan yleisesti, että tällainen törmäys johti dinosaurusten sukupuuttoon kuolemiseen 65 miljoonaa vuotta sitten. Elokuvassa ei näy ihmisiä, koska he ”eivät olleet vielä kehittyneet”. Ryhmä hyväsydämisiä maki-puoliapinoita (solakoita kädellisiä¹⁰, joilla on apinankaltaiset vartalot) otti Aladarin ottolapsekseen ja kasvatikseen, vaikka evolutionistien mukaan kädelliset eivät ilmaantuneet maapallolle ennen kuin dinosaurukset olivat kuolleet sukupuuttoon. Toinen elokuvan ohjaajista, Eric Leighton, sanoi: ”Huijasimme noin 50 miljoonalla vuodella”, koska elokuvantekijät halusivat antaa sellaisen mielikuvan, että näiden maki-puoliapinoiden (ja siten myös ihmisten) evoluution mukaiset esi-isät polveutuvat dinosauruksista.¹¹ Kaiken huipuksi Aladar muistuttaa ulkonäöltään nisäkästä ja sen pää muistuttaa sivulta katsottuna mongolianvillihevosta.

Dinosaurus-elokuvan toistuvana teemana on, että eloonjääminen on kiinni myötätuntoisuudesta ja yhteistyökyvystä. Aladarin myötätunto toisia dinosauruksia kohtaan johtaa ristiriitaan Kronin kanssa, joka on asteroidin törmäyksestä hengissä selvinneen dinosauruslauman kova johtaja. Tämä ajatus tuntuu sopivan yhteen niiden uskomusten kanssa, joita “New Age”-evolutionistien kasvavalla joukolla on. Heidän uskontunnustuksensa on, että me kaikki olemme osa ”luontoa” ja meidän pitäisi tulla hyvin toimeen keskenämme. Siten elokuva esittää siistityn New Age-version evoluutio-opista.

Lehdistötiedotteessa Disneyn tiedottaja myöntää, että elokuva ”ei tarkoituksellisesti ole tietyiltä osin tieteellisten tosiasioiden mukainen”.

Kreationistit ottavat mielellään vastaan tutkijoiden selvittämiä aitoja dinosauruksiin liittyviä tosiasioita, vaikkakaan eivät näistä tosiasioista tehtyjä kehitysopillisia tulkintoja. Kreationisteja eivät myöskään häiritse Hollywoodin, BBC:n ja median dinosaurusfiktiot.

Raamattu esittää meille historian ja sen aikasuhteet, joka selittää dinosaurusten alkuperän sekä sukupuuttoon kuolemisen ja joka on sopusoinnussa todisteiden kanssa, mutta täysin päinvastainen evoluutio-opin kanssa.

• Dinosaurukset luotiin luomisviikon kuudentena päivänä, niin kuin ihminenkin.
• Kuolemaa, verenvuodatusta, lihansyömistä tai sairauksia ei ollut ennen kuin Aadam teki syntiä.
• Kaikkien ilmaa hengittävien, maalla elävien luotujen lajien edustajat (dinosaurukset mukaan lukien) olivat Nooan arkissa. Jopa (nuoret) sauropodit olisivat mahtuneet hyvin mukaan.
• Dinosaurukset kuolivat vähitellen sukupuuttoon vedenpaisumuksen jälkeen.
• Joidenkin dinosaurusten äskettäisestä olemassaolosta on paljon todisteita.

Esimerkiksi dinosaurusten kaltaisia eliöitä esittäviä maalauksia ja veistoksia on löydetty useista maapallon eri osista – todiste siitä, että ihmiset ja dinosaurukset ovat eläneet yhtä aikaa. Lisäksi on löydetty fossiloitumattomia dinosauruksen luita Alaskasta¹² ja Tyrannosaurus rexin punasoluja sisältävä jalan luu.¹³ Monilla kansoilla on tarinoita lohikäärmeistä, joihin dinosaurusten tuntomerkit sopivat hyvin tarkasti.

Johtopäätökset

Raamattu tarjoaa parhaan, todisteiden kanssa yhdenmukaisen selityksen kaikista dinosauruksista, mukaan lukien sauropodit. Kristityt voivat käyttää näitä tietoja todistaessaan uskostaan.

Raamatun Jobin kirjan kuvaus todellisesta eliöstä, joka tunnetaan Behemotina, kertoo sen hännän olevan ”kuin setripuun”. Tämä kuulostaa huomattavan samankaltaiselta kuin sauropodi-dinosaurus.

RUSSELL KRIGG oli teollisuuskemisti ennen kuin hän palveli 20 vuotta Ulkomaiden lähe- tystyöntekijäin yhteisössä (Overseas Missionary Fellowship, nykyään OMF International). Hän kuuluu Creation Ministries Internationalin Australian toimipisteen henkilökuntaan.