Luominen artikkeliarkisto

Tuore tutkimus osoittaa, ettei mitenkään (ainakaan naturalistisesti).

John Hartnett

Evoluutioon uskovat tähtitieteilijät väittävät, että aurinkokunta muodostui luonnonlakien vaikutuksesta noin 4,5 miljardia vuotta sitten. Oletettua muodostumista on pitkään yritetty jäljitellä suuritehoisilla tietokonemallinnuksilla. Uusi tutkimus on kuitenkin osoittanut, että aurinkokuntamme neljä sisintä kiviplaneettaa ja asteroidivyöhyke eivät luonnonlaeista johtuen voi muodostua samanaikaisesti.

Tiedelehti Naturen verkossa julkaistussa artikkelissa käsitellään tuoretta tutkimusta ja todetaan:

”Planeettojen muodostumisen vakiomallit eivät ole kyenneet jäljittelemään aurinkokunnan pienten kiviplaneettojen ja asteroidien jakaumia samassa mallinnuksessa.”¹ (kursivointi lisätty)

Tämä tarkoittaa, että syötettiinpä mallinnuksiin minkälaiset planeetta-alkioiden ja plantesimaalien koko- ja massajakaumat tahansa, planeettojen ja asteroidivyöhykkeen nykyisiä kokoja, kiertoratoja ja massoja ei voida saada aikaan samassa mallinnuksessa:

”Vuosikymmenien yrityksistä huolimatta mikään laskennallinen toteutus muodostumisen normiteorioista ei ole tuottanut oikeanlaisia massa- ja kiertoratajakaumia sekä maan kaltaisille planeetoille että asteroideille. Julkaisussaan Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -lehdessä Izidoro ym. osoittavat tämän olevan mahdotonta.”¹

Lähtöarvot suosivat evoluutiota

Mallinnuksia ei edes käynnistetä kaasun ja pölyn muodostamasta kaasusumupilvestä, josta aurinkokunnan oletetaan kehittyneen, vaan vaiheesta, missä massan oletetaan jo kasautuneen planeetan kokoisiksi kappaleiksi. Näin ohitetaan muut mahdolliset ongelmat. Mallinnuksen alussa oletetaan, että ”alkioina” toimii 10-20 suurta planeetan kokoista kappaletta ja tuhansia pieniä plantesimaaleja, joiden halkaisija on korkeintaan pari sataa kilometriä.

Tämän jälkeen tietokonemallinnukset tehdään (tai ”niiden sallitaan kehittyä” painovoiman reunaehtojen mukaisesti) erilaisilla lähtöarvoilla ja tavoitteena on tuottaa nykyisen kaltainen aurinkokunta.

”Kun aurinkokunta kehittyy, vahvat painovoiman aiheuttamat vuorovaikutukset, joita alkioihin kohdistuu jättiplaneetoista ja toisista alkioista, alkavat häiritä alkioiden kiertoratoja ja saavat radat leikkaamaan toisensa. Tuloksena on törmäysten ketjureaktio, jolloin alkioiden yhdistyessä ja niiden kerryttäessä plantesimaaleja, muodostuu planeettoja. Yli jääneistä plantesimaaleista muodostuu asteroideja.”¹

Aurinkokunnassa Venus- ja Maa-planeettojen massat ovat kuitenkin todellisuudessa samaa suuruusluokkaa ja niiden kiertoradat ovat niitä pienempien Merkurius- ja Mars-planeettojen välissä (katso kuvaa 1a). Tyypillisissä tietokonemalleissa on kuitenkin ”Mars-ongelma”. Se tarkoittaa, että Marsin sijasta mallinnuksessa muodostuu toisenlainen planeetta, joka on Maan kokoinen, ja loput Marsin kokoiset alkiot jäävät asteroidivyöhykkeelle. Toisin sanoen Marsin pitäisi parhaiden mallien mukaan olla vähintään Maan kokoinen, kun sen massa todellisuudessa on vain hieman yli kymmenesosa Maan massasta – ja tiheimmällä asteroidivyöhykkeellä pitäisi olla lukuisia Marsin kokoisia kappaleita, mutta todellisuudessa niitä ei siellä ole ainoatakaan

”Olennainen tulos on, että millään tiheysprofiililla ei ole mahdollista sekä ratkaista Mars-ongelmaa että saada aikaan rakenteeltaan oikeanlainen asteroidivyöhyke (kuva 1b, c).”¹

Olen aiemmin pohtinut tähtien synnyn ongelmia nebulaarihypoteesin pohjalta.² Luomiseen uskovat ovat lisäksi julkaisseet useita kirjoituksia ongelmista, jotka liittyvät tähän oletetusta tähtisumusta ilman Luojaa tapahtuneeseen aurinkokunnan syntyyn.³ Nyt julkaistu tuore tutkimus tuo esiin aivan uuden ja vaikeasti selitettävän ongelman planeettojen synnylle.

Miksi ihmisen tiedon rajallisuutta ei voida tunnustaa? Kaiken tietävä Jumala on sanonut, että Hän loi aurinkokuntamme planeetat noin 6 000 vuotta sitten. Jumala sanoi, että Hän loi myös tähdet (1. Moos. 1:16).⁴ Hän sanoi: ”Minun käteni on perustanut maan, minun oikea käteni on levittänyt taivaan auki. Minä kutsun niitä, ja siinä ne ovat [mikä tarkoittaa, että Jumala loi ne yhdellä kertaa]” (Jesaja 48:13).

JOHN HARTNETT, FT (fysiikka)Professori John Hartnett toimii nyt eläkkeellä ollessaan ylimääräisenä apulaisprofessorina Adelaiden yliopistossa (Institute for Photonics & Advanced Sensing, and the School of Physical Sciences), jossa hän tutkii ja kehittää ultravakaita kelloja. Hän on julkaissut yli 100 tutkimusta vertaisarvioiduissa tieteellisissä lehdissä. Tässä esitetyt näkemykset ovat yksin kirjoittajan, eivät yliopiston.