Radioaktiivisen ”iänmäärityksen” vakavat ongelmat!

Julkaisija Luominen · Julkaistu10.12.2009 · Kategoria(t) Ajoitusmenetelmät, Geologia

Andrew Snelling

Suomentanut: Erkki Jokisalo
Avustajina: mm. Sari Jokisalo

Kaivosmiehet tekivät harvinaisen löydön vuonna 1993 poratessaan ilmanvaihtokuilua uuteen Crinum Minen kivihiilikaivokseen Keski-Queenslandissa, Australiassa (katso kartta viereisellä sivulla). He kaivoivat ensin hiekkaa ja savea sisältävän pintakerroksen läpi, ja sitten sitä seuraavaa basalttikerrosta 21 metrin syvyyteen. Sieltä he löysivät puunpaloja hautautuneena basalttikerroksen alaosaan.¹ Basaltin alapuolella oli savikivi-, silttisavi-, ja hiekkakivikerroksia, joiden väleissä oli kivihiilikerroksia.²

Fossiilipuuta ”muinaisessa” basaltissa

Puuta oli sekä tuhkana, hiiltyneenä että vahingoittumattomana.¹ Paikallaolijat arvelivat, että puita on ollut kaksi, jotka ovat kumpikin olleet vielä elollisia ja osittain pystyssä. Ne eivät siis olleet kivettyneitä. Basaltista löydettiin myös puun lehden jättämä painauma, jota pidettiin myös huomattavana löytönä, varsinkin kun huomioidaan, että kivi on ollut kerran sulaa laavaa, jonka lämpötila on ollut 1000 – 1200°C.

Miten nämä puunrungot olisivat voineet kestää sulassa laavassa? Koska noin neljän metrin paksuinen basalttikerros on suhteellisen ohut,^1,3 laavan jäähtyminen on voinut tapahtua nopeasti (ehkä päivissä, mutta korkeintaan muutamissa viikoissa⁴). Tämä asia on varmistettu basaltin sisäistä rakennetta tutkimalla.^1,5 Koska puunrungot olivat basaltin pohjalla, jäähtyminen on voinut tapahtua välittömästi, ja puussa oleva pienikin vesimäärä on voinut edesauttaa äärimmäisen nopeaa koteloitumista ja näin myös puun säilymistä.

Alueen geologisen rakenteen perusteella basalttia pidetään noin ”30 miljoonaa vuotta vanhana”.^1,3 Kaikki muutkin alueen basalttikerrostumat on luokiteltu tertiäärikaudelle kuuluviksi (evoluutio-opin mukaisissa aikakausissa). Koska puunrungot olivat hautautuneina basalttilaavaan, niiden iän oletetaan olevan ainakin 30 miljoona vuotta. Silttisavikerroksesta basaltin alapuolelta tehtiin myös löytö, joka näytti puunjuurilta.³ Tämä löytö viittaa siihen, että puiden juuret kasvoivat silttisavikerroksessa, ja basalttilaava peitti sen kasvualustan. Tämä silttisavi kuuluu permikauden kivihiilikerrostumaan (German Creek coal measures) ja evoluutio-opin mukaisesti se olisi noin 255 miljoona vuotta vanha.⁶

Näytekokoelma

Meille annettiin pieniä palasia joistakin kaivauksen puunäytteistä ja myöhempi kaivosvierailu tapahtui elokuun lopussa 1994.⁷ Kaivajien löytämät puunpalat ja lehden painauma tutkittiin ja valokuvattiin. Ei kuitenkaan ollut mahdollista käydä ilmanvaihtokuilussa eikä saada basalttinäytteitä, koska ne oli jo aikaa sitten siirretty jätekiven ja muun tarpeettoman kivimurskan sekaan. Tutkimusaukko oli porattu lähelle ilmanvaihtokuilua. Siitä saadussa porauskivinäytteessä, alimmaisen basalttikerroksen pohjalla, oli fossiloituneita puunpaloja, jotka sisälsivät vieläkin orgaanista hiiltä basaltin sisässä, siis juuri basaltti- ja silttisavikerroksen rajalla. Tämä porauskivinäyte lähetettiin meille heti, kun kaivosyhtiö myönsi siihen luvan.⁷

Otimme kaivosvierailun jälkeen lähellä olevasta kalliosta näytteitä tutkittavaksi siltä varalta, että meillä olisi ollut basalttikerroksesta edes jotain näytemateriaalia, mikäli kaivosyhtiö ei olisi antanut porauksesta kivinäytettä.

Hiiltynyttä fossiilipuuta

Vahingoittumatonta fossiilipuuta.

Basalttia, jossa on kaasukuplien tekemiä aukkoja.

Fossiilipuun juuret silttisavessa.

Laboratorioanalyysit

Kahteen arvostettuun laboratorioon lähetettiin pienet palat basaltin sisällä olleesta fossiilipuusta radiohiili-iänmääritykseen (¹⁴C). Nämä olivat Geochron Laboratoriot Cambridgessa, Bostonissa ja Antares Massaspektrometrialaboratorio ANSTOssa (the Australian Nuclear Science and Technology Organisation), Lucas Heightsissä, lähellä Sydneytä (Australiassa). Kummallekaan laboratoriolle ei kerrottu tarkemmin, mistä näytteet tulivat. Tämä oli välttämätöntä, jotta tieto ei aiheuttaisi ennakkokäsitystä näytteiden iästä ja siten vääristäisi näytteiden tulkintaa. Molemmat laboratoriot käyttävät herkkää kiihdytinmassaspektrometriatekniikkaa (AMS) radiohiili-analyyseissä. Geochron on kaupallinen laboratorio ja Antares merkittävä tutkimuslaboratorio. Myös ilmanvaihtokuilusta otetuista puunpaloista lähetettiin erilliset näytteet laboratorioihin radiohiili-analyyseihin.

Sekä kalliosta otetuista näytteistä että porauskivestä lähetettiin basalttinäytteet laboratorioihin analysoitaviksi. Näytteille tehtiin pääanalyysi, pienempiä analyysejä ja hivenaineanalyysi näiden kivien laadun osoittamiseksi, mutta pääasiana oli radioaktiivinen ”iänmääritys”. Adelaidessa (Australiassa) AMDEL-laboratoriossa tehtiin kalium-argon-”iänmääritys” (K-Ar) kahdelle kalliosta otetulle näytteelle. Geochron -laboratoriossa tehtiin kalliosta otetulle näytteelle sekä kahdelle porauskivimateriaalille kalium-argon-”iänmääritys”. Toinen porauskivinäyte oli fossiloituneen puun yhteydessä.

Tulokset

Radiohiili-iänmäärityksen (¹⁴C) tulokset on esitetty Taulukossa 1.⁸ On ilmiselvää, että kaikissa puunäytteissä oli havaittavissa olevia määriä radiohiiltä, niin että laboratoriotyöntekijöillä ei ollut epävarmuutta tai vaikeuksia ¹⁴C iän laskemisessa. Kun myöhemmin kysyttiin analyyttisen radiohiilimenetelmän rajoituksia ja epäpuhtauksien mahdollisuutta, molempien laboratorioiden henkilökunnat (tohtorin väitöksen tehneitä tiedemiehiä) olivat ehdottoman varmoja siitä, että tulokset olivat yhtä poikkeusta⁹ lukuun ottamatta normaalien virhemarginaalien puitteissa. Näin ollen tuloksiksi saatiin tieteellisesti luotettavia ”ajanjaksoja”!⁸Lisäksi he viittasivat lähes identtisiin δ¹³C tuloksiin (viimeinen sarake Taulukossa 1), jotka osoittavat, että hiili oli peräisin näistä puunäytteistä eikä näytteissä ollut epäpuhtauksien mahdollisuutta. Laboratorioiden edustajat puolustivat tiukasti Taulukon 1 tuloksien paikkansapitävyyttä. Heidän mielestään porauskivinäytteestä saadun basaltin sisässä olleen puun ”ikä” olisi ehkä 44 000 – 45 500 vuotta.

Taulukko 1. Radiohiili (¹⁴C) analyysit fossiloituneista puunäytteistä.

Näyte	Laboratorio	Laboratorio-koodi	¹⁴C ”ikä” (vuosia)	δ¹³C_PDB
Puu porauskivinäytteestä	GeochronANSTO	GX-20798-AMSOZB472	> 35,62044,700 ± 950	-25,7‰-25,78‰
Toinen puu	Geochron	GX-20087-AMS	29,544 ± 759	-25,1‰
Toinen puu	ANSTO	OZB473	37,800 ± 3,450	-26,16‰

Taulukko 2. Kalium-Argon (K-Ar) ”iänmääritys” basalttinäytteille.

Basalttinäyte	Laboratorio	Laboratorio-koodi	K-Ar ”ikä” (miljoonia vuosia)	Keskiarvo K-Ar ”ikä” (miljoonia vuosia)
Kallionpaljastuma 1	AMDEL	G878300G/95	44.9 ± 1.1	+4.0 43.9 -4.8
Kallionpaljastuma 2	AMDELGeochron	G878300G/95R-11800	47.9 ± 1.639.1 ± 1.5	+4.0 43.9 -4.8
Porauskivinäyte	Geochron	R-11798	58.3 ± 2.0	47.5 ± 10.8
Porauskivinäyte puun ympäriltä	Geochron	R-11799	36.7 ± 1.2	47.5 ± 10.8

Jyrkkä vastakohta puun ”iälle” on Kalium-argon (K-Ar) -menetelmällä saatu basaltin ikä (katso Taulukko 2).⁸ On selvää, että tuloksissa on merkittävää vaihtelua. Saman voi huomata myös molempien laboratorioiden laskemasta arvioidusta ”iästä”, joka tehtiin kalliosta otetulle näytteelle numero 2. Ongelma johdonmukaisten K-Ar ”iänmääritystulosten” saamisessa korostuu myös siinä, että molemmat näytteet (sekä kalliosta että porauskivestä) ovat luultavasti samaa basalttikerrostumaa mutta eri paikoista. Tästä syystä on laskettu keskimääräiset ”iät” Taulukon 2 viimeiseen sarakkeeseen.¹⁰ Molempien laboratorioiden henkilökunnat (jälleen tohtorin väitöksen tehneitä tiedemiehiä) puolustivat analysoimiaan tuloksia^8,11 ja väittivät epäröimättä, että nämä basalttinäytteet ovat radioaktiivisen K-Ar ”iänmääritysmenetelmän” mukaan noin 45 miljoonaa vuotta vanhoja.

Johtopäätökset

Vaikka työn laatu ja tarkkuus kaikissa tutkimuksessa mukana olleissa laboratorioissa on kiistatta kunnioitettavaa, ovat kaikki lasketut ”iät” pelkkiä tulkintoja. Nämä tulkinnat perustuvat pelkästään oletuksiin radioaktiivisen hajoamisnopeuden muuttumattomuudesta sekä näiden alkuaineiden (ja niiden isotooppien) geokemialliseen käyttäytymiseen menneisyydessä. Näistä emme tietenkään voi tehdä suoria havaintoja. Nuoreen maapalloon uskoville kreationisteille nämä fossiloituneet puunpalaset basalttilaavakerroksessa viittaavat selvästi vedenpaisumuksen jälkeisiin tapahtumiin, jolloin puut ovat peittyneet läheisen tulivuoren purkauduttua. Siten sekä fossiloituneen puun että basaltin todellinen ikä on alle 4 500 vuotta.¹²

Siltikin tavanomaisessa (uniformitaristisessa) tulkintatavassa nähdään selvä ristiriita näiden kahden radioaktiivisen ”iänmääritysmenetelmän” välillä. Tavallisesti tällaiselle ”muinaisesta” basaltista löytyneelle fossiilipuulle ei tehtäisi radiohiili-”iänmääritystä”, koska puun ajateltaisiin olevan aivan liian vanha, jotta siinä voisi enää olla radioaktiivista hiiltä jäljellä.¹³ Radioaktiiviset ”iänmääritysmenetelmät” on jälleen osoitettu epäluotettaviksi ja selvästi käyttökelvottomiksi määritettäessä puun ja basaltin todellista ikää.¹⁴ Sen vuoksi mikään näitä ”iänmääritysmenetelmiä” käyttänyt tutkimus ei kyseenalaista Raamatullista aikajärjestystä, jonka (aina läsnä oleva) Luojamme on meille ilmoittanut.

Lähdeluettelo ja kommentit

”Rare find unearthed at Crinum”. BHP Australia Coal Newsline, December 1993-January 1994, p. 1.
Crinum Minen projektin henkilökunta toimitti ystävällisesti kopiot geologisen poikkileikkauksen ja porausaukon tiedoista käyttöömme.
Greg B. Chalmersin kirje (27.4.1994). Hän oli siihen aikaan projektin johtava insinööri Crinum Minessa.
A.A. Snelling. ”The formation and cooling of dykes”, Creation Ex Nihilo Technical Journal 5(1):81-90, 1991.
Yläosa on täynnä rakkuloita (kaasukuplien jättämiä pallon muotoisia aukkoja), keski-osa on karkearakeista ja alaosa on kovaa, tiivistä sekä hienorakeista. Tämä osoittaa nopeaa jäähtymistä, joka on tapahtunut samanaikaisesti sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös.
A. Falkner, ”Sedimentological studies in the German Creek coal measures and their relevance to longwall mining”, New Developments in Coal Geology (A Symposium), J.W.Beetson (ed.), Coal Geology Group (Geological Society of Australia), pp. 143-148, 1993.
Kiitämme BHP Australia Coal Pty Ltd:tä, projektin johtavaa insinööriä Greg B. Chalmersia ja Crinum Minen henkilökuntaa siitä, että saimme käydä kaivoksessa ja valokuvata heidän fossiilipuutaan ja lehtinäytteitä. Kiitämme lisäksi meille annetuista fossiilipuunpaloista ja porauksessa useiden metrien matkalta saaduista porauskivinäytteistä. Ne olivat ratkaisevan tärkeitä tämän tutkimuksen kannalta.
Alkuperäiset kopiot kaikista virallisista laboratorioiden analyyttisistä ja ”iänmäärityksellisistä” raporteista sekä asiaan liittyvät kirjeet säilytetään arkistoituna.
Tämä yksi poikkeus johtui pienestä hiilimäärästä, joka saatiin näytteestä. Kun tämä testi toistettiin toisessa laboratoriossa, ”ikä” pystyttiin kuitenkin määrittämään.
Kuitenkin muiden analyyttisten tulosten mukaan läheinen kallio, josta näytteet otettiin, edustaa luultavasti nuorempaa, vaikkakin porauskivinäytteen basalttikerrokseen läheisesti liittyvää, kerrosta.
He vihjasivat mahdollisuuteen, että ilmakehän argon olisi voinut hiukan muuttaa tuloksia, mutta ei heidän laboratoriotyöskentelynsä.
Täytyy muistaa, että vedenpaisumuksen aikana ja välittömästi sen jälkeen maapallon voimakkaampi, mutta epävakaisempi magneettikenttä vaikutti maapallolle pääsevän kosmisen säteilyn määrään. Tämän seurauksena radioaktiivista hiiltä muodostui vähemmän ja siksi radiohiili-”iänmääritys” antaa tulokseksi paljon todellista pidempiä ajanjaksoja.
Tämän tutkimuksen tulokset varmistavat, että todennäköisesti radiohiiltä voidaan löytää myös muista fossiilipuista, ehkä jopa syvemmistä geologisista kerrossarjoista. Voihan olla, että löytyisi vanhaa fossiloitunutta puuta, joka olisi hautautunut vedenpaisumuksessa. Lisätutkimuksia on jo käynnissä.
A.A. Snelling, ”Conflicting ’ages’ of Tertiary basalt and contained fossilised wood”, Technical Journal 14(2):99-122, 2000. Tässä tarkemmassa raportissa, joka sisältää kaikki analyyttiset ja tekniset yksityiskohdat, on tuloksia myös muista radioaktiivisista ”iänmääritysmenetelmistä” ja yrityksistä tunnistaa fossiilipuuta.

ANDREW A. SNELLING, Filosofian tohtori (geologia),
on apulaisprofessori geologian laitoksella, Luomistutkimuksen Instituutissa (Institute for Creation Research), Kaliforniassa, USA:ssa.